”Onpa lemmikkisi väsyneen oloinen…”
Vaikka muu elämä porskuttaisi normaalisti eteenpäin, kuuluu reittiin hetkiä, joita ei toivoisi tapahtuvaksi. Lemmikin menetys on yksi kokemus, jolloin oma polku saa säröjä – muusta elämästä huolimatta. Lemmikkien elinkaari on usein lyhyt verrattuna omaasi ja on hyvä kiinnittää lemmikin vanhetessa huomiota hänen olotilaansa kiireenkin keskellä. Arjessa emme aina tiedosta tilannetta, sillä sairastuminen ja väsyminen voivat olla vähittäistä ja hitaasti etenevää. Läheisesi ja ystäväsi, jotka eivät näe lemmikkiäsi päivittäin saattavat huomata merkittävän eron eläimen käyttäytymisessä ja ulkonäössä. Lähipiiristä tulevat vihjailut eläimen heikenneestä kunnosta kannattaa ottaa tosissaan, sillä heidän katseensa on objektiivisempi. On tärkeää, että lähipiirissä on ihmisiä, jotka uskaltavat puhua asiasta suoraan ja kertoa totuuden. Ystävät saattavat pelätä, että satuttavat tunteitasi tai että heidän huomautuksensa on jotenkin kylmä ja tunteeton. Monella ei ole sydäntä sanoa asioiden oikeaa laitaa, mutta kun joku kerää tämän rohkeuden, se kannattaa ottaa tosissaan.
Mikäli huomaat läheisesi keskustelun lomassa vihjailevan lemmikkisi voinnista, ota asiasta koppi. Jos kyseinen hetki tuntuu huonolta, tee vaikkapa jatkokysymys seuraavana päivänä: ”Mieleeni jäi, kun mainitsit eilen ”Siirin” voinnista, oletko huomannut jonkin muutoksen?”
Pohtikaa yhdessä mitä havaintoja läheisesi on tehnyt lemmikistäsi, ja tarvittaessa viekää lemmikki eläinlääkärille. Ainahan voi olla, että lemmikin tilanne ei ole vielä vakava, vaan oikeanlainen hoito, lääkitys ja elämäntavat tuovat taas iloa ja energiaa lemmikillesi.
Omistajien on välillä vaikea nähdä lemmikkinsä huononevaa tilaa realistisesti, jokapäiväinen näkeminen loiventaa kykyä nähdä muutoksia tilassa – mieli ja sydän haluavat pitää lemmikin matkassa niin kauan kuin mahdollista. Omistajan ei tarvitse tai kannata tuntea syyllisyyttä, jos ei ole huomannut lemmikkinsä heikentyvää tilaa – ole tyytyväinen että lähiverkkosi on rehellinen ja he ajattelevat sinun ja lemmikkisi parasta.
Muistan itse Elsa-koirani menetyksen jälkeen, kun katsoin vanhoja ja uudempia valokuvia että vasta hänen poismenonsa jälkeen huomasin, kuinka uusimmissa kuvissa Elsa-koira ei ollut itsensä ja miten suuri muutos oli ollut hänen viimeisinä kuukausinaan. Huono omatunto ja suru iskivät päin kasvoja, sillä jos olisin nähnyt sen mitä näin nyt jälkeenpäin, olisin tehnyt viimeisen päätöksen jo aikaisemmin. Tämän jälkeen olen ilmoittanutkin lähipiirilleni, että kertokaa minulle, jos näette lemmikissä muutoksen ja vaikuttaa siltä etten itse asiaa tiedosta.
Olemalla rehellisiä itsellemme ja lemmikillemme vaikeinakin aikoina edesautamme kaikkia toimimaan esimerkillisesti ja vastuullisesti. Omistajina velvollisuutemme on rakastaa lemmikkiämme ja taata heille hyvä elämä – joskus tämä tarkoittaa myös kipeiden päätöksien tekemistä. Joskus luopuminen on suurinta rakkautta.
