Lemmikin muistopaikka
Lemmikin menetyksen tapahduttua, pysähdymme, ainakin hetkeksi, miettimään mihin lemmikki lasketaan lepoon. Paikka harkitaan tarkkaan.
Millainen on lemmikin muistopaikka? Mihin me lemmikin omistajat haluamme rakkaan lemmikki saattaa ikuisiksi ajoiksi? Aiemmin muistopaikat sijaitsivat melko varmasti kotipihoilla. Lemmikin uurna tai pienemmän lemmikin arkkukin saatettiin laskea omakoti- tai rivitalon pihaan kukkapenkkien alle, puun juurelle tai tontin nurkkaan. Samoin maalla saattaa olla suvun omistamaa metsää tai pellon reunaa, jonne useampikin suvun lemmikin on haudattu.
Lemmikin muistopaikkana voi olla mikä tahansa paikka ulkona tai kotona sisällä, joka tuntuu itsestäsi tai kaikista perheeseen kuuluvista hyvältä ja kunnioittavalta. Tänä päivänä yhä usempi kuitenkin karttaa lemmikin hautaamista taajama-alueella kotipihaan. Nykyisin on yleisempää muuttaa useampaan otteseen elämän varrella, eikä haluta lemmikin muiston jäävän muille, kun on muutettu asunnosta pois. Tästä johtuen muistopaikat sijoitetaan monesti luontoon – erityisesti jos omistajilla on mökki tai sukutila, tai vaihtoehtoisesti oma piha. Usein valitaan paikka, jossa lemmikki on viettänyt paljon aikaa onnellisena; vaikkapa varjoinen pensaan alusta, jossa lemmikki vilvoitteli kesäisin tai mökin läheinen metsänreuna, josta lenkeille lähdettiin. Muistopaikalle voidaan asettaa muistoesine, oli se sitten muistolaatta lemmikin nimellä tai vaikkapa kynttilä, varsinkin hämärän vuodenajan tullessa.
Kotona uurnan muistopaikka on pääsääntöisesti korkealla, usein takan reunalla, hyllyllä tai jossakin muussa ”näköalapaikassa”. Uurnat saattavat sijaita vaatimattomasti huomiota herättämättä myös lasivitriinissä. Tyypillistä on etteivät kotonamme vierailevat ystävämmekään aina edes huomaa uurnia kodin sisustuksesta. Kotipihaan mahdollisuuksien mukaan jotkut istuttavat kauniin pensaan tai kukkapenkin muistolaatan ja kynttilän kera, tai vaikkapa muistopuun, joka on arvokas valinta ja vaalii lemmikin rakasta muistoa vuosiksi eteenpäin.
Yksi on varmaa: ainainen muistopaikka on kuitenkin sydämemme lisäksi myös oman mielemme sopukat.
Eläintenkouluttaja.fi:n Lemmikkipuutarhablogissa Heidi kertoo muistopuun istutuksesta. Lue kirjoitus täältä.
