Ninjan tarina
Minulla ei ollut lapsuudessa koiria, mutta kissoja ja kanoja oli – isäni ei antanut ottaa koiraa, vaikka kovasti halusin. Nuorena aikuisena kuljin opintoihini bussilla ja piirustuksen opettajamme käveli bussireittini varrella oman koiransa, rottweilerin kanssa – silloin tein päätöksen.
Ensimmäinen koirani oli kuitenkin sekarotuinen Tinsu, joka oli kanssamme 11 ihanaa vuotta. Tinsun nukuttua pois hankin ensimmäisen rottweilerin vuonna 1991, siitä saakka olen ollut rottweiler-fani. Ninja-koira oli oma kasvattimme, hän syntyi sisarussarjaan 2007, jossa oli 5 urosta ja hän ainoana narttuna. Olin jo etukäteen päättänyt, että tästä pentueesta haluan jatkajan kotiin – Ninjan valinta oli helppo sillä minulla on aina ollut vain narttu-koiria. Ajatuksena oli myös että kasvatustyötä voidaan Ninjan avulla jatkaa, ja niin siinä kävikin sillä Nina oli kaunis ja terve yksilö – kilpailimme myös jonkun verran. Ninja oli yhtä koetta vaille muotovalio: viimeinen koe oli metsässä ja eksyimme niin pahasti että meidät piti noutaa autolla sieltä pois – kilpailu-ura jäi siihen, sillä en enää halunnut eksyä metsään.
Ninjan elämää
Luonteeltaan Ninja oli todella ihmisläheinen ja voimakasluonteinen. Hän ajatteli aina että kaikki ihmiset ympärillään olivat siinä juuri häntä varten, Ninja oli utelias tutkimaan ja välillä teki myös tihutöitä; kerran kun olin ollut poissa kotoa Ninja nouti terassilta kukkakorin, jossa ei ollut enää kukkia mutta mullat olivat. Ninja pöllytti mullat ympäri ämpäri asuntoamme ja silputti korin päreet pieniksi muruiksi – siivousprojekti oli pitkä.
Lenkkeilimme paljon Karunan metsissä. Ninja myös halusi koettaa uida kastamalla varpaat ja vatsansa, mutta jostain syystä uimaan liikkuen hän ei koskaan oppinut. Kerran hän yritti sukeltaa perheen toisen koiran perässä vain painamalla päänsä veden alle, mutta tekniikka uupui ja hän nousi nopeasti pärskien pinnalle.
Ninja oli muuten terve koko elämänsä, paitsi 3 vuotiaana häntä oli pistänyt käärme treenikentällä. Pisto jätti Ninjaan ilmeisesti jälkitaudin, joka ilmeni vasta kun Ninja sai ensimmäiset pentunsa, Ninjalle tuli iriitti eli värikalvontulehdus silmiin. Eläinlääkäri kertoikin, että käärmeen purema on yksi yleinen syy tälle jälkitaudille. Ninja sai elämänsä aikana yhteensä 10 ihanaa, tervettä pentua.
Sairastumiset alkoivat 8 ikävuoden kohdalla, kun ristiside meni ja hänet jouduttiin leikkaamaan. Vaarana usein on, että menee toinenkin ristiside kun kuntoutuvaa jalkaa aletaan varoa. Prosessi on raskas lemmikille sekä myös omistajalle henkisesti ja taloudellisesti. Ninjalta meni myöhemmin vielä toinenkin ristiside mutta lääkäri kertoi Ninjan olevan muuten terve, joten hänet leikattiin uudelleen 9 ikävuoden kohdalla – sillä leikkauksella saimmekin 2 vuotta ihanaa lisäaikaa.
Tassuvaivojen ja iän myötä Ninjalle tuli selkään kipeyttä alkuvuodesta 2018, joihin hänelle määrättiin kipulääkkeitä – niistä kuitenkin Ninjan vatsa meni sekaisin. Ninja sai muutaman oksennuskohtauksen, jotka veivät häneltä heti energiat ja Ninja oli väsynyt. Ninjan neljä viimeistä päivää olivat vaikeita minulle. Syynä oli tietenkin Ninjan vointi, mutta vaikeaa oli erityisesti päätöksen teko. Nimittäin aina, kun ei ollut huono olo, Ninja oli täysin oma iloinen itsensä.
Mutta yhtenä päivänä huomasin, että Ninjalla ei enää ollut hyvä olla – päätös Ninjan lopetuksesta tehtiin nopeasti ja maaliskuussa 2018 Ninja pääsi lopulliseen lepoonsa. Minulle oli tärkeää, että hän ei kärsisi. Konsultoin Ninjan tilannetta lääkäri Iristä Kaarinan Eläinlääkäriasemalta; Ninja rakasti Iristä yli kaiken, kuten koko Kaarinan Eläinlääkäriasemaa. Itselleni oli hyvin tärkeää, että Ninjan lähtö tapahtuisi nimenomaan tuolla hänen rakastamassaan paikassa ja varmasti oikeaan aikaan. Aikaa varatessa vaikutti siltä että emme saisi tuttua Iristämme toimenpiteeseen. Eläinlääkäriasemalle saapuessamme Ninja meni tutusti omaan hoitohuoneeseensa, silloin meille kerrottiin että Iris tulee kohta – itkin vuolaasti, sillä he olivat kuitenkin saaneet järjestettyä Iriksen paikalle. Hän halasi ja kertoi, miten oikean päätöksen olimme tehneet.
Päätös
Rauhallisin ja varmoin ottein Iris lähetti Ninjan sateenkaarisillalle. Suru oli musertava, mutta kuitenkin osasin olla kiitollinen siitä, että Ninjalla ei ollut enää paha olo. Kaarinan Eläinlääkäriasema kertoi meille Tähtipölystä ja miten asiat heidän kanssaan toimii – olimme yhteydessä ja sainkin vielä samana päivänä tiedon että Ninja oli noudettu eläinlääkäriasemalta ja lähtee tuhkattavaksi. Sovimme asioista puhelimitse ja juttelimmekin pitkä tovin, sillä Virpi oli heti niin lämmin ja läheisen tuntuinen – tiesin että Ninja on hyvissä käsissä. Sovimme Ninjan tuhkien noutoajaksi yhden tiistain, jota en unohda koskaan. Sisällä Tähtipölyn tilassa oli lämmin tunnelma ja Ninjan tuhkat odottivat minua muistohuoneessa pienessä valkoisessa kauniissa uurnassa kukkien ja kynttilöiden keskellä – se oli liikuttava hetki.
Ninja kantoi minua läpi vaikeiden hetkien ja nyt oli minun vuoroni kantaa Ninja takaisin kotiin. Kun aika on oikea, Ninjan uurna haudataan synnyinkotini pihaan Karunaan, jossa lepäävät myös aikaisemmat eläinystävämme, mutta tällä hetkellä Ninjan tuhkat ovat vielä kanssamme kotona. Suru Ninjasta on suuri, mutta onneksi meille jäi vielä toinen rottweilertyttö Gimma, joka on Ninjan pojantyttö. Gimmalla on isot mummon saappaat täytettävänä!
Terveisin,
Marjo
Kaarina
Kyyneleet silmissä onnistuin lukemaan jutun loppuun. Näin se on, että viimeisellä yhteisellä suoralla punnitaan se rakkaus omaan lemmikkiin.
Tarina on kaunis ja liikuttava kokonaisuudessa. Hienoa tulkintaa Kaarinan Eläinlääkäriasema, jotta tuttu Iris pääsi sittenkin Marjon ja Ninjan kanssa tähän tilanteeseen mukaan. Päätös aina vaikeaa, mutta kuten sanoit, terveen rakkauden voimalla pystymme siihen.
Kiitos kauniista sanoista. Vieläkään en pysty asiasta itkemättä puhumaan….Tuo oli niin upea asia Kaarinan Eläinlääkäri asemalta/ Irikseltä <3, en unohda sitä koskaan.. Siellä välitetään myös ihmisestä, ei hoideta vain eläimiä…. Tuo kokemus on ihmiselle yksi niitä raskaampia, päättää toisen elämästä. Anteeksi myöhään saapunut vastaus, en ole huomannut aiemmin….Tänään, etsiessäni kasvattiani Ruskaa, osui tämä kaunis viesti silmiini <3
Tänään on tasan yksi vuosi kulunut Ninjan lähdöstä.. Ninjan uurna on edelleen kotona, en ole vieläkään halunnut luopua Ninistä täysin <3 Taas on ollut kyynelten päivä,,,,vaikka ne tulee surusta, osaaltaan kuitenkin puhdistavat mieltä ikävästa <3 Ninjalla on hyvä olla siellä jossain <3
Ihana kirjoitus Ninjasta ❤️ Osittain tuli olo kuin olisi lukenut omasta koirasta asioita. Meillä sama juttu uurnan kanssa, lumet ja maa on sulaneet, mutta uurna on vieläkin olohuoneessamme, takkamme vieressä koristamssa lyhdyn kanssa huonettamme. Haluamme vielä pitää hänet “luonamme”. On vaikeaa päästää lopullisesti irti ja haudata. Mutta ehkä se aika tulee vielä joskus, mutta vielä emme ole valmiita. Paljon voimia teille kun se aika koittaa, hautaaminen. Ja ihanaa että teillä on Ninjan jälkipolvea rikastuttamassa ja rakastuttamassa elämäänne ❣️