Asiakastarinat

Asiakastarina: Osa 1. Tofulla oli elämäntehtävä

Kirjoittaja 25.4.2019 toukokuu 4th, 2019 Ei kommentteja

Minulla ei ollut koiria ennen Tofua, mutta olin aina halunnut koiran – mieheni perheessä oli ollut aikoinaan koira. Tofu tulikin meille vähän yllättäen; äitini siskon koira Saksassa sai yllättäen 10 sekarotuista pentua, joiden isä oli dobermanni ja äiti saksanpaimenkoiran ja collien- sekoitus. Tätini mietti, mihin ihmeeseen saisi sijoitettua kaikki pennut – hyviin koteihin siis. Ehdotin miehelleni leikkisästi, että nyt olisi hyvä sauma ottaa meillekin yksi hauva vauva. Sain vastaani makoisat naurut, sekä jyrkän kiellon, olimmehan olleet yhdessäkin vasta muutaman kuukauden, miten ihmeessä perheemme voisi nyt jo kasvaa.

Kohtalo kuitenkin puuttui peliin, ja kaksi pennuista lennätettiin Suomeen. Tätä ennen olimme saaneet postissa DVD:n, jossa oli yli 100 kuvaa mielettömän suloisista pennuista, 8 täysin mustaa ja 2 vaaleanruskeaa. Oli sanomattakin selvää, että kuvien jälkeen olimme myytyjä, ja kun 2 pentua oli vailla kotia, olimme jo valmiita tarjoamaan kotia toiselle niistä. Heti lentokentällä vastaamme tuli toinen pennuista, rohkea ja räväkkä ”Susu”. Tämän pennun olimme päättäneet ottaa itsellemme, mutta kun vietimme äitimme kotona yhden yön ennen pentujen erottamista toisistaan, aloimmekin ihastua ja rakastua ujompaan ja raukkamaisempaan pentuun nimeltä ”Bella”. Vuosi oli 2006 ja kyseinen ujo ”Bella” oli meidän Tofumme.

Tofun elämää

Parissa kuukaudessa Tofun raukkamaisuus karisi, ja hänestä tuli rohkeampi. Hän oli sosiaalinen, iloinen ja reipas pentu, jolla oli melkoinen uhma ja teini angsti -vaihe. Valitettavasti koirapuistossa kävi niin, että yksi iso koira kävi Tofun kimppuun hänen ollessa vielä aika pieni, jolloin ei onneksi käynyt muuta kuin sai henkiset arvet. Nämä arvet kuitenkin muokkasivat Tofuamme niin, että hänestä tuli remmiräyhääjä, sekä erittäin puolusteleva ja vahtiva meitä ja läheisiämme kohtaan.

Tofu oli, no…. Tofu. Erittäin ihmisrakas koira, joka suojeli läheisiään viimeiseen asti. Vaikka Tofu oli narttu, oli hänellä uroskoiran elkeet. Pissasi välillä kerrostalojen seiniä tai tolppia vasten nostamalla toista koipea ylös, käyskenteli katuja pröystäilevästi kuin mikäkin kingi kaula pitkänä ja häntä ylhäällä, tarkastaen jokaisen kadunkulman ja käännöksen ennen kuin antoi meidän kävellä turvallisesti siitä. Ja jos toinen koira tuli vastaan, ei kuullut mitään mitä käskyjä annoimme, vaan päättäväisesti haukkui ja rähisi niin ettei varmastikaan kukaan uskaltanut tulla lähellemme. Näin Tofu varmisti meille turvallisen kadun kävellä, – kun ei muita enää siinä kävellyt (olivat vaihtaneet tien toiselle puolelle).

Tofu piti huomiosta ja häiritsi muiden koirien leikkejä – muilla ei saanut olla hauskaa ilman häntä. Muut eivät saaneet leikkiä keskenään, vain hänen kanssaan piti kaikkien leikkiä, tai sitten ei leikitty ollenkaan (varmisti tämän menemällä muiden koirien väliin räyhäämään).

Ystäväpiirissämme oli muutamia koiria, joiden kanssa hän tuli hyvin toimeen ja heidän kanssa meno oli rauhallista, ja heitä Tofu suojeli yhtä lailla kuin ihmisrakkaitaan. Tofu piti ihmisistä, läheisyydestä, ulkoilusta ja uimisesta. Rakkautta ja hellyyden osoituksia Tofu kerjäsi, ja sitä hän sai yllin kyllin. Yötkin nukuttiin yhdessä, minä, mieheni ja Tofu, kaikki samassa sängyssä, aina ja ikuisesti.

Ensimmäinen varoitus

Ensimmäinen terveysongelma tuli, kun Tofu oli 7-vuotias, silloin käytiinkin jo lähellä kuoleman portteja. Tofulla ilmaantui kuin tyhjästä, vaikea ummetus. Muutamassa päivässä vaivaksi tuli myös virtsaamattomuus. Lääkäri epäili virtsakiviä virtsaamattomuuteen ja jotain ruuansulatushäiriötä ummetukseen: hän sai lääkitystä ja lähetettiin kotiin, mutta ongelmat jatkuivat. Menimme uudelleen päivystykseen ja tällä kertaa lääkärit päättivät varata Tofulle leikkausajan virtsakivien poistoon – rutiinihommia.

Olimme samaan aikaan hieromassa mieheni kanssa kauppoja nykyisestä omakotitalostamme. Tämä talo olisi unelma meidän Tofullemme, oma piha ja avara asunto, jossa saa juosta ympäri taloa, ihanaa! Tofu vietiin leikkaukseen, ja odotin puhelua milloin saisimme hakea Tofun ja Tofu pääsisi tutustumaan mahdolliseen uuteen kotiimme. Puhelu tuli, mutta se oli kaikkea muuta kuin mitä odotimme. Lääkäri kertoi leikkauksen venyneen odottamattomien löydösten vuoksi. Tofulla ei ollutkaan virtsakiviä, vaan hänen kehonsa oli täynnä jotain selittämätöntä limakasvustoa, jota oli niin paljon joka puolella sisäelimien ympärillä, että oli painanut niin peräsuolen kuin virtsaputkenkin niin lynttyyn, ettei uloste ja virtsa ollut mahtunut enää kulkemaan läpi. Lääkäri kertoi että olivat 3 lääkärin voimin löydöstä tutkineet ja päätyneet että Tofu on täynnä jotain selittämätöntä villiä ja pahalaatuista kasvainta. Eivät osanneet tehdä mitään enää Tofua auttaakseen, olivat yrittäneet vähän imeä tätä limamassaa pois, mutta surkein tuloksin. Sanoivat, että Tofu kärsii, makaa nyt avattuna leikkauspöydällä – olisiko parasta että koira jätetään herättämättä ja päästetään samantien ikuiseen kivuttomaan uneen.

Olin shokissa ja soitin miehelleni – olin surullinen Tofusta ja halusin peruttaa talokaupat – lähes ainoa syy miksi olin muuttamassa omakotitaloon, oli koiramme. Koin, että en halua taloon ilman Tofua. Sydämeni sanoi, että talo kuuluu meille ja Tofu kuuluu tulevaan taloomme. Päätin että periksi ei anneta, Tofua ei lopeteta vielä, vaan haluan saada neljännen lääkärin mielipiteen. Päädyimme Raision Vettorille, jonka eläinlääkärillä oli kokemusta ulkomailta saakka. Näkemättä edes Tofun sisälle, hän osasi kertoa mistä oli kyse – hän oli nähnyt ulkomailla kaksi vastaavaa tapausta.

Leikkaamattomalla narttukoiralla saattaa hormonituotanto olla niin ylikierroksilla, että tietyssä vaiheessa kiertoa se alkaa keräämään voimakasta kasvaimen näköistä limaa kehoon, joka leviää koiran kehon sisällä räjähdysmäisesti. Sterilisaatioleikkaus pitäisi tehdä juuri oikeassa vaiheessa kiertoa, joten kävimme viikon välein kontrollissa, ja kun liman määrä oli vähimmillään, Tofu leikattiin. Ongelma ei koskaan tullut takaisin – koen vieläkin suurta ahdistusta ja surua siitä, että jos olisin tuona kohtalokkaan leikkauspäivänä lääkärille myöntynyt Tofun lopetukseen, hänet oltaisiin menetetty jo vuosia sitten – vieläpä ihan turhaan.

Vanhuus alkoi painaa

Yli viisi vuotta saimme nauttia omakotitalon iloista Tofun kanssa, kunnes pikkuhiljaa viimeisinä vuosinaan Tofulla alkoi kuitenkin 12.vuoden ikä painaa niveliä. Syksyllä 2018 huomasimme, että hänen sääreen oli tullut pari vekkiä, joita hän nuoli auki ja haavat levisivät. Ortopedin tuomio oli, että toisesta polvesta oli menneet ristisiteet poikki, ja tassu on kipeä. Näin vanhoja ja kookkaita koiria ei kuulemma enää yleensä leikata, sillä toipumisessa olisi riski, että toisestakin polvesta menisi ristisiteet poikki, kun koira leikkauksen jälkeen varoisi juuri leikattua jalkaansa. Saimme vahvoja kipulääkkeitä ja varovaisen muistutuksen siitä, että polvet ja jalat saattavat kestää hyvinkin kauan vielä kävelyä, tai sitten ei. Puhutaan päivistä, kuukausista tai jopa vuodesta. Lääkäri kuitenkin arvioi keskimmäistä.

Siirry lukemaan tarinan loppuosa >>

Lue myös asiakastarina, jossa Kaverukset lähtivät yhdessä >>

Jätä kommentti kirjoitukseen