Miten helpottaa oloa surun hetkellä?
Jokainen lemmikkinsä menettänyt kokee surun ja ahdistuksen tunteet omalla, persoonallisella tavallaan. Jokainen lemmikin menetys on aina uusi tunne ja uudenlainen kokemus.
Vaikka olisikin ennen menettänyt lemmikin, ei ajatukseen voi tottua tai siihen kokonaan siedättyä. Kotiin saapuessasi tyhjän kantokorin tai remmin kera, ja kotona rakkaan ystävän lempipaikka ja lelut muistuttavat sinua elämän tosiasioista ja suurestakin tyhjyyden tunteesta. Mitkä asiat voivat auttaa pysymään kiinni arjessa ja helpottamaan surusta ylipääsemistä?
Kun oma Elsa-koirani menehtyi, keräsin samana päivänä kaikki hänen tavarat pois ja vein ne silloisessa kotikaupungissani Vaasassa olevaan Koiratarha Kulkuriin. Kotiin ainoastaan jätin perhevalokuvan, jossa Elsä oli mukana – asuin silloin yksin ja tilanne lemmikin menettämisestä korostui voimakkaasti perheeni asuessa sillä hetkellä toisella paikkakunnalla, sillä ketään ei ollut ottamassa minua vastaan palatessani töistä. Vaikka tilanne oli yksinkertainen, koira oli sairas ja kipeä päätös oli tehtävä. Yhteinen 5,5 vuoden matkamme ja oma järkeni ei oikein pysynyt mukana tapahtumissa ja kaipuu on edelleen läsnä.
Kohtaan päivittäin asiakkaita surumielisenä ja itsekin liikutun helposti samaistuen asiakkaan tunteisiin vahvasti. Asiakaspalvelutilanteessa muistan kuitenkin, ettei suru ole tällä kertaa minun, vaan asiakkaan; haluan tukea ja kuunnella heitä sekä keskustella ajan kanssa, sillä kiire ei pitäisi olla läsnä kun käy läpi lemmikin menettämistä.
Jokainen menetys on erilainen, toiset rauhallisia ja levollisia, ja toiset taas kipeitä ja kiireisiä. Keskustelu lemmikin menetyksestä voi kuitenkin auttaa ikävään, vaikka suru tekee kipeää ja itku tulisikin helposti. Rohkaisen asiakkaitani keskustelemaan tunteistaan, mutta hiljaakin saa olla – mikä parhaalta kustakin tuntuu. Monille pikku puuhat, kuten kodin asiat tai työkuviot sysäävät surua hetkeksi syrjään. Myös luonnossa liikkuminen voi auttaa ja selventää ajatuksia. Elsan menetettyäni lenkille lähteminen tuntui tyhmältä, sillä kädessä oli aina mukana remmi, silloin tunsin käteni turhiksi ja tyhjiksi – eläinlääkäri tuttavani ohjeistikin sauvakävelyyn ja ”sauvoittelinkin” oman aikani kunnes käsieni tyhjyys ei enää vaivannut.
Ole itsellesi hellä ja armollinen; saat surra ja ikävöidä. Vuosienkin takaiset hetket pysyvät kipeinä mielessä, se on aivan hyväksyttävää.
Tässä muutamat vinkit, joilla voit helpottaa oloasi
- Keskustele lemmikin poismenosta ja tuntemuksistasi. Voit keskustella asiasta ennen tapahtumaa, mikäli tilanteesi on ennakoitu ja suunniteltu
- Helli lemmikkisi viimeisiä leluja, esineitä, tai jos nämä ahdistavat vie kaikki pois silmiesi alta
- Anna itsellesi lupa olla surullinen, itke itku pois
- Oman surun huomioon ottaen, sytytä kynttilä muistokuvan viereen
- Keskity arjessa välillä muuhun kuten työhön tai harrastukseen. Anna tunteidesi hieman levätä.
- Käy ystävien luona, jossa voit rapsutella tuttua lemmikkiä
- Muista lähteä kotoa ulos rohkeasti. Ulkona käynti rentouttaa ja ajatukset selkeytyvät
- Nukkuminen on tärkeää, liian lyhyet unet aiheuttavat tunnetusti yliherkkyyttä mielentilaan
Vaikka suru ottaisi yllättävän vallan sinusta, ajan myötä se helpottaa. Elämään kuuluu menetyksiä, jotka säilyvät muistoina läpi elämämme.
Lue Kirkko ja Kaupunki- sivuilta artikkeli
“Lemmikin kuolema tuo surun, joka väistyy vain suremalla.