Miten lemmikin kuolemasta pääsee yli?
Jokaisen suru on omanlainen
Surua ei voi hoputtaa, eikä sitä kannata piilottaa. Joskus joku ajattelee “surevansa myöhemmin”, jolloin suru koteloituu, ja voi aiheuttaa monenlaista psyykkistä tai fyysistä harmia. Asian äärelle on hyvä pysähtyä silloin kun suru on pinnassa, ja antaa tunteiden tulla. Tunteet eivät ole vaarallisia, ne menevät ohi – ajallaan.
Sureminen on tärkeää myös siksi, että se auttaa käsittelemään asiaa. Se auttaa sopeutumaan menetykseen ja uuteen elämänvaiheeseen ilman rakasta lemmikkiä.
Psykoterapeutin ohjeet:
- Surussa ja surutyössä auttaa puhuminen.
- Vertaistuki on tärkeää: omat läheiset ja toiset lemmikinomistajat.
- Lohtu ja tuki on tärkeää, jotta menetys asettuu sopiviin mittasuhteisiin.
- Surua voi ilmaista puhumisen lisäksi esimerkiksi piirtämällä, maalaamalla, kirjoittamalla, musisoimalla tai laulamalla – tavalla, joka tuntuu itsestä hyvältä.
- Helpotusta suruun voi saada luonnossa liikkumisesta tai musiikin kuuntelusta, valokuvien katsomisesta ja muistelusta.
- Toiset pyrkivät selvittämään tosiasiat ja sitä kautta ymmärtämään tapahtunutta.
- Lohtuna voivat olla unet tai oma intuitio. Niiden avulla vakuuttuu, että lemmikillä on nyt hyvä olla.
- Uskosta, omasta vakaumuksesta tai elämänfilosofiasta voi saada lohtua.
