Asiakastarinat

Asiakastarina: Maltti-alaskanmalamuutti

Kirjoittaja 27.8.2019 elokuu 29th, 2019 Ei kommentteja

Kaikki alkoi siitä kun ensimmäisen malamuuttini kasvattaja soitti ja kertoi, että hänellä olisi tulossa kodinvaihtaja koira avioerotilanteesta johtuen. Kasvattaja halusi tarjota puolikasosuutta minulle. Lupasin mennä katsomaan, ja se oli menoa sen jälkeen. Tarhassa minua odotti maailman söpöin, pörröisin, nallemaisin ja isoin näkemäni ruskea- (ja kiero♥️) silmäinen malamuuttipoika 💕 Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, viimeistään silloin kun tuo iso lempeä jättiläinen kellahti eteeni selälleen kyöhnäten ja taas nousi istumaan laskien pehmeän tassunsa käteni päälle. 

Näyttelyissä maailmalla

Tuosta hetkestä meni viikko ja vuoden ikäinen Maltti  -koira muutti meille. Täällä mäessä hän oli ja eleli 13,5 vuotta. Vuosien varrella Maltti oli pois kotoa vain viisi kertaa: kaksi kertaa morsion luona ja kolme kertaa maailmalla näyttelyssä. Maltti on kunnostautunut sekä jälkeläisten luomisessa että myös näyttelykehissä. Tämä ihana kultakimpale miellytti tuomareita joka kerta kehässä käydessään aina sen verran että kolme vuotiaana hän saavutti INT CH tittelin. Mutta ennen kaikkea se mainos mitä tuo iso koira teki rodulle, oli kaikkia titteleitä arvokkaampaa. Ihailijat niin Maltille, kuin rodullekin, tulivat kehien laidoilta ja kaikkialta missä liikuimme. 

Vapaapalokuntakoira

Kaiken tuon lisäksi Maltti toimi myös vapaa palokunnassa mukana. Hän oli meidän varhaisnuorten harjoituskoira; nuoret harjoittelivat eläinten pelastamista ja ensiapua. Maltti ei hermostunut mistään, ei koskaan.

Huoleti saivat lapset kiertää sideharsoa milloin mihinkin kohtaan ja talutella miten sattuu. Kerran Maltilla oli paketoitu tassut, häntä, maha ja korvakin, ja se vaan hymyili 🙂 Omien nuorten lisäksi Maltti oli aina mukana oman aseman Päivä paloasemalla- tapahtumassa, sekä kahdella alueleirillä, missä nuoria oli n. 80. Ja kaikki saivat antaa ensiapua Maltille.

Elämämme koira

Ennen kaikkea Maltti oli suurisydäminen kotikoira, iso nalle, jolla sydämen tilalla oli suuri kultakimpale. Poikani kasvoi Maltin kanssa ja yhdessä he tekivät monenmonta reki- ja pulkkaretkeä. Maltti jätti perinnöksi pojilleen ja tyttärilleen hyvän ja lempeän luonteensa. Omaa persoonallista, sydämiä vallottanutta katsettaan, se ei valitettavasti saanut kenellekään jätettyä, mutta se katse asuu sydämessäni ja perheen muistoissa ikuisesti ♥️

Ja olihan Maltti sankarikoirakin; hän kaksi kertaa kävi luovuttamassa verta, jättäen siinäkin itsestään hyvän muiston.

Maltti oli elämäni koira, joka opetti minulle kaiken malamuuteista ja koirista. Hän antoi rakkautta pyyteettömästi, ei vain perheelle vaan kaikille ympärillään. Monille jäi iso kaipuu, kun Maltti lähti sateenkaarisillan tuolle puolen…Ikävä ei häviä… ♥️

Jätä kommentti kirjoitukseen